KIUSAAVA JOHTAJA JA KARMAN LAKI

Olinpa kerran töissä organisaatiossa, joka oli suoraan helvetistä.

Tai siis, oli eräs johtaja, joka onnistui myrkyttämään koko organisaation kiusaamalla, käyttämällä valtaansa väärin, alistamalla, suosimalla muutamia ja vaatimalla huomiota itselleen. Ihmiset väsyivät. Osa lähti pois. Mutta pahinta oli se, että organisaatioon laskeutui hiljaisuus ja apatia.

Kukaan ei enää puhunut.

Kukaan ei enää ehdottanut mitään.

Paitsi he, jotka olivat tämän johtajan suosiossa.

Ihmiset alkoivat menemään piiloon. He olivat paljon sairaslomalla, he tekivät paljon työtä etänä, he linnoittautuivat toimistoihinsa ja he välttelivät näkymistä. Sillä kun käytävällä käveli ja sattui tulemaan tämän johtajan kohtaamaksi, yleensä lopputuloksena oli haukkumista ja mitätöintiä.

Tämä johtaja vaati, että hänen alaisensa hyväksyttävät hänellä sähköpostinsa, jotka he haluavat lähettää organisaation ulkopuolelle.

Tämä johtaja vaati, että kaikki välittömät toimenpiteet, olivat ne mitä tahansa ja hänen alaistensa vastuualueella, piti raportoida hänelle. Hän kutsui tätä johtamiseksi.

Tämä johtaja jätti kutsumatta osan omista alaisistaan kesäjuhliin, jotka hän järjesti tiimilleen. Kyllä: luitte aivan oikein.

Tämä johtaja vaatii alaisiaan aina omilla vuoroillaan tulemaan aamulla töihin hänen 'sparrattavakseen'. Ja tuo hänen 'sparrauksensa' koostui mikromanageerauksesta ja erityisesti uhkailuista sanoilla 'jos et tottele, niin muistathan miten henkilölle X kävi?'. Henkilö 'X' oli yksi hänen alaisistaan, jonka hän savusti ulos ja jolle antoi potkut, tuosta vain ja vain siksi, että henkilö 'X' meni kysymään tarkennuksia asioihin, joita häneltä vaadittiin. Huomion arvoista on, että tämä potkut saanut henkilö 'X' on nykyään johtajana eräässä Suomen suurimmista yrityksistä. Kyse ei koskaan ollut hänen osaamisensa puutteista, saati persoonasta, vaan nimenomaan hänen osaamisestaan ja muiden osaaminen sai tämän huonosti käyttäytyvän johtajan näkemään punaista, sillä hänen ainoat taitonsa olivat ilkeys ja kaksinaamaisuus.

Tämä johtaja kielsi alaisiaan puhumasta julkisesti siitä, mitkä olivat syyt operatiivisen suorituskyvyn dramaattiseen paranemiseen. Hän käski alaisiaan puhumaan siitä, miten syynä oli hänen johtajuutensa. Hän kielsi mainitsemasta, että yrityksen tappiokierteen oli katkaissut kaikkien tiimien yhteistyö ja se, että oltiin avattu arvovirrat, tunnistettu tuoteperheet ja pullonkaulat, että oltiin yhdessä muutettu koko johtamisen tapaa siiloista tiimeihin ja arvoa tuottavaan työhön ja sen mahdollistavan työn ja roolituksen optimointiin. Tämä johtaja kielsi puhumasta tästä, sillä hän ei ollut silloin vielä töissä tässä yrityksessä, kun yrityksen nenä nousi vedenpinnan yläpuolelle: hän vain halusi kovasti saada kunnian siitä itselleen.

Kun hän otti minut kohteekseen, minä en ollut huolissani. Minä tiesin, että minun tekemiseni ja minun duunini ollut niin läpinäkyvää, että kukaan ei uskoisi siihen suunnitelmalliseen savustukseen. Mutta ei se silti kivalta tuntunut, kun tämä kyseinen johtaja oli pitänyt omien suosikkiensa kanssa suunnittelupalaverin, jossa teemana oli 'annetaan kukkopojalle potkut'. Minä olin se 'kukkopoika' ja hän avoimesti, omassa jengissään alkoi tekemään suunnitelmaa, jonka lopputuloksena saisin potkut, nöyryytettynä ja nolattuna.

Oli käynyt puhumassa esimiehelleni tästä henkilöstä aiemmin.

Olin kertonut, miten hän toimii alaistensa kanssa.

Minua ei kuunneltu.

Minua ei uskottu, sillä esimieheni ajatteli, että ymmärsin vain väärin. Johtaja oli nimittäin hänen palkkaamansa ja hän ei vain halunnut nähdä. Ja ymmärrän tämän, tämä on vain inhimillistä.

Mutta tuon tilanteen purkautumisen lähtökohta oli yksinkertainen. Yksi henkilö siitä johtajan lähipiiristä oli oivaltanut, että nyt mennään liian pitkälle. Että minuun kohdistuva savustus oli kohtuutonta. Hän oivalsi, että tuo johtaja toimii väärin ja että suunnitelmallinen toisen ihmisen savustus ja mustamaalaus ei ole enää sellaista, jota pitäisi sietää osana organisaation strategista johtamista, ja että hän oli itse mennyt itse lankaan, kun oli luottanut ja uskonut. Miettikää hetki sitä, miten tuo johtaja oli omassa mielenmaisemassaan niin oman ilkeytensä voimaannuttamassa hybriksessä, että ei edes pyyhkinyt tuota suunnitelmaansa taululta pois, vaan siellä se oli kaikessa julkeudessaan. Ja hiljaiseksi se veti, kun sen omin silmin näin.

Ja tarvittiin tuo yksi henkilö, joka minulle kertoi tuosta suunnitelmasta ja tarvittiin tuo yksi henkilö, joka oli ottanut kuvat tuosta minuun kohdistuvasta savustuksen suunnitelmasta ja tarvittiin tuo yksi henkilö, joka oli mennyt näyttämään ottamansa kuvat siitä suunnitelmasta esimiehelleni ja tarvittiin tuo yksi henkilö, joka meni kertomaan, että siellä se suunnitelma edelleen on, julkeasti ja röyhkeästi, toimiston seinällä kuin alleviivatakseen tuon kaiken käsittämättömyyttä.

Esimieheni oli ollut hetken hiljaa.

Esimieheni oli istahtanut ja sanonut, että tätä on vaikeaa uskoa (kuten varmasti olikin, ei ihmisestä helposti uskoisi mitään noin pahansuopaa ja ilkeää).

Ja hän alkoi juttelemaan koko tiiminsä kanssa.

Ja hän puhui koko muun johtoryhmän kanssa, myös minun kanssani.

Ja hän oli kauhuissaan. Ja hänelle piirtyi se koko kuva, jonka me muut olimme jo nähneet ja kokeneet jo useiden kuukausien ajan.

Ja hän antoi potkut välittömästi tuolle johtajalle. Ja hän pyysi meiltä kaikilta anteeksi. Ja juuri se hetki, kun hän pyysi anteeksi, kertoi hänen olevan hyvän johtajan ja ihan vaan ihmisen, joka uskalsi myöntää olleensa sokea. Arvostan edelleen tuota elettä erittäin paljon.

Ja ilo ja nauru palasi työpaikallemme. Ero siihen, mitä oli kaikkia kiusaavan johtajan aikana ja sen jälkeen, kun hän poistui, oli huikea. Tuntui, että yhtäkkiä ilma oli kirkkaampi ja että aurinko nousi, eikä enää laskeutunut. Ihmiset tulivat takaisin koloistaan. He hymyilivät, he puhuivat, he pulppusivat energiaa. Se oli hieno hetki ja hieno tunne.

Ja kiitos koko tilanteen purkautumiselle kuului sille henkilölle, joka alkoi pitämään työkavereidensa puolta.

Tarinan oppi: pitäkää kavereistanne huolta. Olkaa avoimia, olkaa vaikka eri mieltä asioista, olkaa välillä vaikka tympääntyneitä toisiinne ja toistenne naamoihin, mutta huonoa kohtelua älkää ikinä katsoko läpi sormien. Ikinä.

Ja toinen oppi: karma is a bitch. Kysy vaikka tuolta johtajalta, joka sai lähteä.